Syntikat psytrancessa: johdanto

Melkein jokainen psytrance-biisin ääni rumpuja lukuun ottamatta tulee syntetisaattorista: rullaava basso, liidit, acid-linjat, padit ja monet efekteistä. Niiden tekemiseen et tarvitse räkillistä kallista hardwarea. Sinun pitää ymmärtää, mitä syntikan osat tekevät ja miten tuottajat käyttävät niitä tässä tyylissä.

Miten syntikka tuottaa äänen

Useimmat käyttämäsi syntikat toimivat subtraktiivisesti: oskillaattorit tuottavat aaltomuodon, filtteri poistaa siitä osan, ja verhokäyrät ja LFO:t muokkaavat lopputulosta ajan mittaan. FM- ja additiivinen synteesi rakentavat äänet toisin, ja etenkin FM sopii metallisiin, monimutkaisiin sointeihin.

Oskillaattorit tuottavat raa'at aaltomuodot. Sini on puhdas ja pehmeä, kolmio hieman kirkkaampi, kanttiaalto ontto ja saha kirkas ja täynnä yläsäveliä. Saha on psytrancessa liidien ja bassolinjojen perusaine, koska se antaa filtterille niin paljon työstettävää. Aaltomuotojen yhdistäminen tai useamman oskillaattorin virittäminen hieman toisistaan erilleen tekee äänestä täyteläisemmän.

Filtterit leikkaavat taajuuksia. Low-pass-filtteri poistaa korkeat ja on käytetyin, kun taas high-pass-, band-pass- ja notch-filtterit ovat hyödyllisiä efektien ja ohuiden kerrosten muotoiluun. Resonanssi korostaa cutoff-pisteen ympärillä olevia taajuuksia. Kun sen kääntää ylös ja sweeppaa, syntyy niitä liriseviä, pyyhkäiseviä ääniä, joita psytrancessa kuulee kaikkialla.

Verhokäyrät määräävät, miten parametri muuttuu joka kerta kun nuotti soitetaan, attackin, decayn, sustainin ja releasen (ADSR) kautta. Lyhyt decay filtterissä tekee äänestä näppäilevän, nopea attack iskevän. LFO:t liikuttavat parametreja, kuten sävelkorkeutta, cutoffia tai voimakkuutta, toistuvassa syklissä ja tuovat liikettä muuten staattisiin ääniin.

Syntikan valinta

Psytrancessa muutama asia ratkaisee enemmän kuin merkki. Etsi useita oskillaattoreita monella aaltomuodolla, kohina mukaan lukien, sekä unison- tai detune-toimintoa paksuja liidejä ja padeja varten. Hyvä filtteriosio, jossa on useita tyyppejä ja resonanssi, joka kuulostaa hyvältä vielä kun sitä puskee, on välttämätön, koska filtterin liike on tyylissä niin keskeistä. Joustavat verhokäyrät ja LFO:t, mieluiten monella modulaatiokohteella, antavat rakentaa niitä jatkuvasti muuttuvia ääniä, joista genre elää.

Sisäänrakennetut efektit ovat bonus: kunnollinen reverb, delay tai särö syntikan sisällä nopeuttaa äänisuunnittelua. Äläkä aliarvioi käyttöliittymää. Kun ymmärrät syntikan nopeasti, voit keskittyä ääneen etkä valikkoihin.

Äänisuunnittelun perusteet

Rakenna ainakin osa äänistäsi tyhjästä. Aloita yhdestä perusaaltomuodosta, lisää filtteri ja verhokäyrä, sitten modulaatio ja lopuksi efektit. Opit näin paljon enemmän kuin presettejä selaamalla, ja äänistäsi tulee henkilökohtaisempia.

Modulaatiossa psytrance-äänet heräävät henkiin. Hidas LFO padin cutoffissa antaa vähitellen etenevän sweepin. Cutoffin ja resonanssin automatisointi usean tahdin yli saa toistuvan liidilinjan kehittymään. Myös kerrostaminen auttaa: pääsoundi ja hiljaisempi kerros, joka täyttää eri osan taajuusalueesta. Käytä EQ:ta niin, että kerrokset tukevat toisiaan eivätkä kilpaile.

Reverb ja delay antavat syntikoille tilaa. Pidemmät reverbin häivytykset sopivat padeihin ja tunnelmiin, lyhyemmät pitävät liidit fokusoituina, ja pre-delay pitää jokaisen nuotin alun selkeänä. Tempoon synkattu delay pienellä feedbackillä lisää liideihin rytmisiä kaikuja ja täyttää taustaa.

Syntikat ja groove

Useimmassa psytrancessa kick soi jokaisella iskulla ja basso täyttää välissä olevat kolme 16-osaa: kick, basso, basso, basso. Tyypillinen bassoääni lähtee saha- tai kanttiaallosta low-pass-filtterin läpi lyhyellä filtteriverhokäyrällä, jolloin jokainen nuotti saa lyhyen purun. Kun basson ja kickin muotoilee niin, etteivät ne mene päällekkäin, lyhyillä nuotinpituuksilla ja tarvittaessa sidechain-duckingilla, alapää pysyy puhtaana.

Liidit ja sekvenssit soivat tämän moottorin ympärillä. Nopealla attackilla varustettu liidi leikkaa läpi ja korostaa rytmiä, ja sävelkorkeuden tai cutoffin modulaatio pitää sen liikkeessä. Syntikoilla voi tehdä myös perkussioita, kuten hi-hatteja ja efekti-iskuja. Kun ne sijoittaa offbeateille ja säätää ajoitusta hieman, rytmi saa vetoa eikä tunnu niin jäykältä.

Syntikoiden miksaaminen

Ryhmittele samankaltaiset äänet busseille (liidit, bassot, padit), jotta voit käsitellä ja tasapainottaa niitä yhdessä. Anna jokaiselle syntikalle oma alueensa EQ:lla ja leikkaa liideistä ja padeista alapäätä high-passilla, jotta basso ja kick saavat matalat taajuudet itselleen. Subtraktiivinen EQ, eli ongelmataajuuksien leikkaaminen, toimii yleensä paremmin kuin korostaminen.

Panoroi kerroksia ja arpeggioita leveyden luomiseksi, mutta pidä basso ja kaikki alapäässä monona. Kevyt kompressio tasoittaa liidejä ja padeja. Käytä reverbiä säästeliäästi, jotta syntikat eivät huuhtoudu.

Pidä taukoja, kuuntele eri voimakkuuksilla ja huoneen toiselta puolelta, ja vertaa miksaustasi samalla äänenvoimakkuudella saman tyylin ammattilaisbiiseihin. Siitä näet nopeasti, ovatko syntikkasi liian kovalla, liian tunkkaisia vai liian leveitä.