Musiikkituotanto

Näin rakennat rullaavan psytrance-bassolinjan

Kick, basso, basso, basso: miten klassinen rolling-kuvio toimii, mistä soundista aloitat ja miten sovitat kickin ja basson yhteen, jotta alapää pysyy puhtaana ja iskevänä.

Lukuaika 2 min

How to create the perfect bassline for psytrance
Psytrance-bassolinja DAW:ssa

Psytrancessa bassolinja on puolet groovesta. Kick ja basso muodostavat yhdessä sen rullaavan moottorin, joka pitää tanssilattian liikkeessä tuntikausia, ja suurin osa siitä, mikä erottaa latteaa raitaa mukaansa vetävästä, tapahtuu näissä kahdessa elementissä. Näin rakennat bassolinjan, joka toimii.

Kuvio: ensin kick, sitten basso

Klassinen psytrance-basso soittaa kickien välisillä kuudestoistaosilla. Kick osuu joka iskulle, ja basso täyttää sen jälkeiset kolme kuudestoistaosaa: kick, basso, basso, basso. Tätä kuviota kutsutaan rolling bassiksi, ja se on full-onin ja suuren osan progressivesta selkäranka. Yleinen variaatio jättää yhden kolmesta nuotista pois, mikä antaa laukkaavan tunnun.

Pointti on, että kick ja basso eivät koskaan soi samalla hetkellä. Se tekee alapäästä yhtä aikaa puhtaan ja iskevän, ja siksi myös kickin hännällä ja bassonuottien pituudella on niin paljon väliä.

Soundi

Useimmat psytrance-bassot alkavat yksinkertaisesti: yksi saha- tai kanttioskillaattori low-pass-filtterin läpi. Luonne tulee filtterin cutoffin verhokäyrästä, jossa on nopea attack ja lyhyt decay, joten jokainen nuotti saa lyhyen, näppäilevän pureman ja sulkeutuu taas. Pidä myös amp-verhokäyrä lyhyenä, jotta jokainen nuotti loppuu ennen seuraavaa kickiä.

Vähän modulaatiota pitää linjan elävänä. Anna LFO:n tai automaatiokaistan liikuttaa cutoffia tai verhokäyrän määrää usean tahdin ajan tai vaihtele kolmen nuotin velocityä hieman. Pienet muutokset riittävät, koska kuvio toistuu pitkään ja kuulija huomaa jokaisen siirtymän.

Sub ja yläkerros

Kerrostettuja bassosoundeja syntikassa

Moni tuottaja jakaa basson kahteen kerrokseen. Siniaalto kantaa subin eli suunnilleen alueen alle 100 Hz. Toinen kerros suodatetulla sahalla tai kantilla kantaa purevuuden alakeskiäänissä. Kummallakin kerroksella on oma tehtävänsä: sub tuo painon, yläkerros klikin ja liikkeen, jonka kuulet pienistä kaiuttimista.

Pidä kaikki noin 120 Hz:n alapuolella monona. Stereoefektit, leveä chorus tai kaiku kuuluvat korkeintaan yläkerrokseen, ja sielläkin pieninä annoksina. Kaiku subissa sotkee alapään.

Kick ja basso miksauksessa

Viritä kick raidan sävellajiin ja valitse basson sävellaji niin, että perustaajuus istuu matalalla mutta pysyy selkeänä isossa äänentoistossa. Sovita sitten nämä kaksi yhteen ajassa: lyhennä kickin häntää tai basson attackia, kunnes päällekkäisyyttä ei ole. Moni tuottaja myös väistättää bassoa sidechainilla tai volume shaping -työkalulla juuri kickin kohdalla, ei kuuluvaa pumppausta varten vaan jotta ne eivät sotkeudu toisiinsa.

Saturaatio tai kevyt distortio yläkerroksessa lisää yläsävelsarjaa, jolloin basso kuuluu myös kuulokkeista ja läppärin kaiuttimista. Kompressio on tässä yleensä lempeää, koska lyhyet verhokäyrät pitävät tason jo tasaisena.

Tarkista se kuin DJ

Vertaa raitaasi samalla äänekkyydellä muutamaan saman tyylin julkaisuun, joista pidät. Kuuntele hyvällä äänentoistolla, kuulokkeilla ja pienellä kaiuttimella. Jos basso katoaa pienestä kaiuttimesta, yläkerros tarvitsee lisää läsnäoloa. Jos se jumputtaa isossa äänentoistossa, sub on liian kova tai liian pitkä.

Soita sitten koko raita alusta loppuun. Bassolinja, joka kuulostaa kahdeksan tahdin ajan mahtavalta, voi väsyttää kuuden minuutin jälkeen. Pienet muutokset filtterissä, kuviossa tai nuottien pituuksissa oikeilla hetkillä pitävät energian ylhäällä rikkomatta flow'ta.