Psytrancen tuottaminen: perusasiat alkuun

Ulkoapäin psytrance näyttää yksinkertaiselta: nopea kick, rullaava basso ja paljon syntikkasoundeja päällä. Sen saaminen toimimaan on kuitenkin eri juttu. Tämä katsaus käy läpi perusasiat, joita tarvitset alkuun, groovesta softaan, äänisuunnitteluun, sovitukseen ja miksaukseen.

Mikä tekee psytrancesta psytrancea

Psytrance kulkee yleensä suunnilleen 135–150 BPM:n tempossa. Kick osuu jokaiselle iskulle ja vie raitaa eteenpäin, ja basso täyttää kickien välit. Tämä vuorovaikutus luo tyypillisen rullaavan grooven, joka pitää tanssilattian liikkeessä.

Sen päälle tulevat syntikat: liidit, arpeggiot, tunnelmalliset padit ja paljon efektejä. Filtterit (low-pass ja high-pass) muokkaavat ääniä ajan myötä ja rakentavat jännitettä kohti droppeja. Kenttä-äänitteet tai ambient-äänet voivat tuoda tekstuuria, kunhan ne tukevat groovea eivätkä peitä sitä.

Yhtä tärkeä on sovitus. Psytrance-raita elää jännitteestä ja sen purkamisesta: intro, build-upit, dropit, breakdownit ja outro, sekä riserit, breikit ja rytmin muutokset, jotka pitävät kuulijan huomion.

Softan valinta

Psytrance-tuottajien suosittuja DAW:eja ovat Ableton Live, FL Studio ja Cubase. Ableton tunnetaan nopeasta työnkulusta ja livekäytöstä, FL Studio step sequencerista ja isosta yhteisöstä, Cubase vahvoista MIDI-ominaisuuksista. Kaikilla kolmella voi tehdä ammattitason psytrancea, joten valitse se, jonka työnkulku sopii sinulle, ja opettele se kunnolla pikanäppäimiä myöten. Abletonissa esimerkiksi session view on kätevä looppien ja ideoiden kokeiluun, kun taas arrangement view'ssa rakennat koko raidan.

Soundeihin käytetään laajasti softasyntikoita kuten Serumia ja Sylenth1:tä, jotka kattavat kaiken bassolinjoista liideihin. Efekteistä suosittuja ovat kaiku- ja delay-pluginit kuten Valhalla Room ja EchoBoy. Genreen keskittyvät sample packit voivat täyttää aukkoja perkussioissa tai efekteissä, ja tutoriaalit, kurssit ja foorumit auttavat oppimaan nopeammin.

Äänisuunnittelun perusteet

Useimmat psytrance-soundit tehdään subtraktiivisella synteesillä. Aloita saha- tai kanttiaallosta ja muokkaa sitä filtterillä. Resonanssi korostaa cutoffin ympärillä olevia taajuuksia ja antaa äänelle luonnetta. LFO tai verhokäyrä cutoffissa tuo liikettä, joka on olennaista genren levottomalle, muuttuvalle tunnulle.

Verhokäyrä (attack, decay, sustain, release) ratkaisee, miten ääni kehittyy ajassa. Nopea attack ja lyhyt decay antavat napakoita, näppäileviä soundeja arpeggioihin ja bassoihin. Hidas attack tekee pehmeitä, leveitä padeja.

Bassossa moni tuottaja yhdistää siniaallon subiin ja saha-aallon purevuuteen. Pidä nuotit lyhyinä, jotta ne eivät mene kickin päälle. Äänitetyt äänet, kuten puhe, linnut tai akustiset soittimet, voi venyttää tai käsitellä granulaarisilla työkaluilla, jotta ne sulautuvat raitaan.

Tuotannon perustekniikat

• Kerrostaminen: yhdistä ääniä täyteläisemmän tuloksen saamiseksi, esimerkiksi kaksi syntikkakerrosta liidiin. Jokaisella kerroksella pitää olla oma tehtävänsä.
• Sidechain: anna basson väistää hetkeksi, kun kick iskee, jotta ne eivät sotkeudu toisiinsa ja alapää pysyy puhtaana.
• Automaatio: liikuta filtterin cutoffia, kaiun määrää tai volyymia ajan myötä, esimerkiksi avaamalla padin filtteriä build-upin aikana.
• Tilaefektit: synkkaa delayt tempoon ja käytä kaikua sijoittamaan liidit ja padit taustalle mutaamatta miksausta.
• Distortio ja saturaatio: lisää karheutta ja läsnäoloa bassoon ja liideihin pieninä annoksina.
• EQ: leikkaa turhat alat kaikesta, mikä ei ole kick tai basso, jotta ne kaksi omistavat alapään.

Sovitus ja miksaus

Tyypillisessä rakenteessa on intro, build-up, drop, breakdown, toinen build-up ja drop sekä outro. Intro luo tunnelman ja antaa DJ:lle tilaa miksata. Tähän sopii hyvin suodatettu kick, joka aukeaa hitaasti. Lisää build-upissa perkussioita, uusia melodialinjoja ja risereitä ja automatisoi filttereitä energian nostamiseksi. Dropissa kick ja basso ottavat vallan. Breakdown riisuu raidan tunnelmaksi ja melodiaksi ja antaa kuulijan hengähtää ennen seuraavaa build-upia. Outro poistaa kerroksia taas vaihe vaiheelta.

Miksauksessa aloita tasoista: kick ja basso kantavat alapäätä, kaikki muu asettuu niiden ympärille. Anna EQ:lla jokaiselle elementille oma tilansa. Jos kick ja basso törmäävät, karsi alapäätä toisesta. Käytä kaikua ja delayta maltilla ja päätä, mitkä elementit kuulostavat läheltä ja mitkä kauempaa. Kuuntele sitten koko raita alusta loppuun, sillä hyvä miksaus on sellainen, jossa kaikki kuulostaa yhä selkeältä dropin tiheimmässä kohdassa.