Näin teet yhteistyötä muiden psytrance-artistien kanssa
Mistä löydät oikeat kumppanit, miten viestitte ja jaatte roolit ja miten viimeistelette, julkaisette ja promotatte yhteisen raidan psytrance-skenessä.
Modulaatio, kerrostaminen, pyörivät efektit ja erikoiset äänilähteet: käytännön keinoja tehdä tekstuureja, jotka pysyvät liikkeessä, ja niiden sovittamiseen.
Psytrancen psykedeelinen puoli asuu sen tekstuureissa: äänissä, jotka pyörivät, hohtavat, muuttavat muotoaan eivätkä koskaan pysy aivan samoina. Siihen et tarvitse erikoislaitteita. Hyvä syntikka, kourallinen efektejä ja tapa pitää asiat liikkeessä vievät sinut pitkälle. Tästä kannattaa aloittaa.
Mikä tahansa moderni syntikka käy. Serum, Massive ja Sylenth1 ovat suosittuja valintoja, ja Serumin wavetablet ovat erityisen käteviä, koska niiden läpi voi sweepata ja saada jatkuvasti muuttuvia ääniä.
Avain on modulaatio. Ohjaa LFO filtterin cutoffiin, wavetable-positioon tai sävelkorkeuteen, ja staattinen patchi alkaa hengittää. Hidas sini-LFO filtterissä antaa pehmeän sweepin, nopeampi tai tempoon synkattu rytmisen pulssin. Verhokäyrät ja step-sekvensserit toimivat samalla tavalla ja voivat ohjata useaa parametria kerralla.
Resonoiva low-pass-filtteri on toinen klassinen työkalu. Nosta resonanssia ja sweeppaa cutoffia, niin saat sen lirisevän, kirskuvan soundin, joka kuuluu lukemattomissa psytrance-liideissä ja build-upeissa. Kevyt särö tai saturaatio, esimerkiksi putki- tai nauhaemulaatio, tuo luonnetta liian puhtaalta kuulostaviin patcheihin.
Granulaarisynteesi vie tätä pidemmälle. Lataa sample granulaarisyntikkaan ja leiki grainien koolla, tiheydellä ja toistonopeudella. Lyhyistä äänityksistä tulee pilviä, drooneja ja kehittyviä taustoja, jotka eivät kuulosta lainkaan lähteeltään.
Rikkaat tekstuurit ovat yleensä useita päällekkäisiä ääniä. Aloita yhdestä pohjasta, kuten padista, arpeggiosta tai ambienssista, ja lisää sitä tukevia kerroksia: kenttä-äänityksiä, vokaalipaloja, kelloääni tai toinen syntikka, jolla on eri luonne. Jokaisen kerroksen pitää tuoda jotain ruuhkauttamatta muita.
Anna jokaiselle kerrokselle oma tilansa. Käytä EQ:ta niin, etteivät ne tappele samoista taajuuksista: pieni leikkaus korkean tekstuurin alapäässä pitää basson puhtaana. Panoroi osa kerroksista hieman vasemmalle ja osa hieman oikealle leveämmän kuvan saamiseksi. Automatisoi yksittäisten kerrosten filtteriä tai efektisendejä, jotta koko pino kehittyy ajan mittaan.
Reverb muuttaa kuivan äänen tilaksi. Plate- ja algoritmisilla reverbeillä on kummallakin oma luonteensa; säädä kokoa, decayta ja pre-delayta niin, että häntä sopii tempoon eikä huuhdo miksausta. Pitkät hännät sopivat padeihin ja breakdowneihin.
Chorus, flanger ja phaser ovat klassisia pyöriviä efektejä. Hienovarainen phaser liidissä tuo liikettä, chorus leventää padeja ja tremolo saa pitkät äänet sykkimään. Pidä syvyys maltillisena, jotta alkuperäinen ääni kuuluu yhä läpi.
Tempoon synkattu delay luo rytmisiä kaikuja. Lyhyet delayt tuovat groovea perkussioihin, ping-pong-delay pomputtaa kaikuja vasemman ja oikean välillä, ja pidemmät delayt korkealla feedbackillä melodisissa elementeissä tuottavat vyöryviä jälkiä. Automatisoi feedbackiä build-upeihin.
Kickistä ajettu sidechain-kompressio antaa padien ja syntikoiden väistää sitä, jolloin alapää pysyy selkeänä ja tekstuurit täyteläisinä. Efektien järjestykselle ei ole kiinteitä sääntöjä, joten kokeile eri ketjuja ja pidä se, mikä yllättää sinut.
Elektronisessa musiikissa harvinaiset soittimet, kuten sitar, didgeridoo tai jousipsalttari, tuovat orgaanista makua. Jos pystyt äänittämään niitä, käytä hyviä mikrofoneja ja kokeile eri sijainteja. Jos et, samplekirjastoista niitä löytyy monella soittotavalla.
Voit käyttää niitä myös raaka-aineena: syötä lyhyt fraasi granulaarisyntikkaan, pilko se, käännä takaperin tai venytä. Näppäilty sitar kerrostettuna elektronisen padin kanssa tai djembe tai tabla polyrytmisiä yksityiskohtia varten tuovat orgaaniset ja digitaaliset äänet yhteen. Filtterin automatisointi samplatussa huilussa tai LFO jousipatchissä pitää nämäkin äänet elävinä.
Tekstuurit toimivat parhaiten, kun sovitus antaa niille tilaa. Introssa tuo ambient- ja filtteröidyt elementit mukaan vähitellen ja avaa filttereitä ajan mittaan. Build-upissa lisää kerroksia, nosta filtterien cutoffia ja puske reverbin tai delayn feedbackiä, samalla kun kick pitää biisin ankkurissa.
Ennen droppia kontrasti auttaa: pudota kick tai basso pois tai filtteröi kaikki hetkeksi alas, niin drop iskee kovempaa. Pääosassa varioi kuvioita ja anna pienten parametrimuutosten pitää looppi tuoreena. Breakdownissa tekstuurit voivat nousta pääosaan tunnelmien, vokaalisamplejen ja pehmeiden padien kanssa ennen kuin energia nousee taas.
Tallenna pitämäsi äänet, käy sovitusta läpi useaan kertaan ja tarkista, että jokainen osa johtaa luontevasti seuraavaan.