Äänieditointi psytrancessa: kerrostamisesta masteriin

Psytrance on tiheää musiikkia: rullaava basso, tiukka kick, liidit, efektit ja perkussiot pyörivät kovalla tempolla kuusi minuuttia tai pidempäänkin. Hyvä äänieditointi pitää tuon tiheyden selkeänä eikä sotkuisena. Tässä tärkeimmät vaiheet äänten valinnasta lopulliseen exporttiin.

Valitse ja kerrosta äänet

Aloita ytimestä eli kickistä ja bassosta. Valitse tiukka ja iskevä bassosoundi esimerkiksi Serumista tai Massivesta ja muokkaa sitä oskillaattoreilla ja filtterillä. Jos lisäät alle sub-kerroksen, pidä se yksinkertaisena ja anna sen tukea pääbassoa eikä kilpailla sen kanssa.

Lisää sitten liidit, padit ja arpeggiot raidan sävellajissa. Näihin kerroksiin käytetään usein syntikoita kuten Sylenth1:tä tai Omnisphereä. Vokaalisamplet tai kenttä-äänitteet tuovat tunnelmaa, usein kaiun ja delayn kanssa taustalle työnnettyinä.

Kerrostamisessa ei ole kyse siitä, että pinotaan mahdollisimman paljon. Jokaisella kerroksella pitää olla syy olla mukana. Kun pinoat kaksi liidiä täyteläisemmän soundin saamiseksi, tarkista että ne ovat samassa vaiheessa, muuten ne ohentavat toisiaan. Spektrianalysaattorista näet, missä äänet menevät päällekkäin, ja volyymiautomaatio sekä panorointi antavat jokaiselle elementille oman paikan.

EQ: anna jokaiselle elementille oma tilansa

EQ:ssa on enimmäkseen kyse sen poistamisesta, mikä on tiellä. Muutama lähtökohta:

• Kick ja basso: nämä kaksi omistavat alapään. Varmista, etteivät ne tappele keskenään. Kapea leikkaus bassosta 200–400 Hz:n välillä poistaa usein mutaisuutta, ja pieni nosto 80 Hz:n tienoilla tuo painoa.
• Syntikat ja padit: leikkaa alapää high-pass-filtterillä, jotta ne pysyvät poissa kickin ja basson alueelta. Pienet leikkaukset 500 Hz:n tai 2 kHz:n kohdalla poistavat laatikkomaisuutta tai kireyttä.
• Liidit: pieni nosto 3–5 kHz:n kohdalla tuo ne eteen, ja loiva high shelf yli 8 kHz:n antaa ilmavuutta. Älä liioittele, tai miksauksesta tulee kirkuva.
• Vokaalit ja efektit: high-pass-filtteri poistaa jyminän. Dynaaminen EQ kesyttää resonanssipiikit, jotka tulevat esiin vain silloin tällöin.

Vaihda usein soolon ja koko miksauksen välillä. Ääni, joka on yksinään täydellinen, voi olla kokonaisuudessa väärä, ja liika EQ jokaisella kanavalla tekee miksauksesta steriilin.

Efektit tarkoituksella

Kaiku tuo syvyyttä ja tilaa. Pitkät kaiut sopivat padeille, melodisille elementeille ja vokaaleille, lyhyet tuovat vähän huonetta sumentamatta miksausta. Plate toimii hyvin vokaaleilla, hall leveillä syntikoilla. Säädä pre-delay ja decay tempoon sopiviksi.

Tempoon synkattu delay tuo rytmiä ja liikettä, esimerkiksi neljäsosadelay liidillä tai ping-pong-delay stereoleveyttä varten. Suurempi feedback antaa pitkiä kaikuja siirtymiin, pienempi hienovaraista paksuutta.

Distortio ja saturaatio lisäävät yläsävelsarjaa ja lämpöä, etenkin bassoon ja liideihin. Soft clipping on lempeä, fuzz tuo karheutta aggressiivisempiin osiin. Chorus, phaser ja flanger luovat liikettä: chorus leventää, phaser pyörittää ja flanger voi tehdä voimakkaan pyyhkäisyn dropiin.

Automaatio herättää kaiken eloon. Automatisoi filtterin cutoffia, efektien määrää tai kaiun miksaussuhdetta, niin rakennat jännitettä ennen droppia ja purat sen sen jälkeen.

Hallitse dynamiikkaa

Kompressio pitää elementit tasaisina ja iskevinä. Kickissä tai bassossa voit käyttää suurempaa ratiota, kuten 4:1 tai 6:1. Keskinopea attack päästää transientin läpi, joten isku säilyy. Säädä release niin, että kompressori palautuu grooven tahdissa. Jos se on liian nopea, saat ei-toivottua pumppausta. Tasaa tasot lopuksi make-up gainilla.

Monikaistakompressiolla hallitset alapäätä erikseen koskematta liideihin ja vokaaleihin. Dynaaminen EQ toimii samaan tapaan yksittäisille ongelmataajuuksille, kuten syntikan resonanssille, joka ilmestyy vain tietyillä nuoteilla.

Kickin laukaisema sidechain-kompressio tai volume ducking tekee tilaa jokaiselle kickin iskulle bassossa, padeissa tai muissa elementeissä. Psytrancessa tavoitteena on yleensä puhdas alapää eikä kuuluva pumppausefekti.

Viimeistele ja masteroi

Pidä ennen masterointia muutaman tunnin tai päivän tauko ja kuuntele sitten uusin korvin. Kuulostaako jokainen elementti selkeältä? Soljuuko sovitus?

Masterväylällä pienet liikkeet riittävät: loiva nosto 60 Hz:n tienoille kickiä ja bassoa varten, pieni leikkaus 300–500 Hz:n välille mutaa vastaan ja vähän lisää 2–4 kHz:n kohdalle läsnäoloa varten. Väyläkompressori matalalla, noin 1,5:1–2:1 ratiolla liimaa miksauksen yhteen. Jos levennät stereokuvaa, tee se vain korkeilla taajuuksilla ja pidä alapää keskellä, jotta miksaus toimii myös monona.

Limitteri määrää lopullisen äänekkyyden. Aseta ceiling noin -0,1 dB:hen ja nosta sisääntuloa, kunnes raita on tarpeeksi kova, litistämättä sitä. Vertaa sitä samalla äänenvoimakkuudella ammattimaisesti masteroituihin psytrance-raitoihin: kickin iskuun, kirkkauteen ja kokonaistasapainoon.

Exporttaa 24-bittisenä WAV- tai AIFF-tiedostona samalla näytteenottotaajuudella, jolla miksasit. Jos projekti pyöri 44,1 kHz:llä, exporttaa 44,1 kHz:llä, koska taajuuden muuntaminen voi tuoda artefakteja.