Livesoittimien äänittäminen psytranceen

Psytrance on elektronista musiikkia, mutta livesoitin voi antaa biisille jotain, mitä mikään plugin ei anna: didgeridoon droonin kickin alla, viulumelodian breakdownissa, käsirummut, jotka löysäävät jäykkää groovea. Näin äänität ne hyvin ja saat ne istumaan.

Mitkä soittimet toimivat

Kaikki, mikä tuo orgaanista tekstuuria, voi toimia, kunhan se tukee elektronisia elementtejä eikä kilpaile niiden kanssa. Muutama genreen hyvin sopiva:

• Didgeridoo: syvä, droonaava resonanssi, joka voi istua biitin alla. Kerran äänitettynä sen voi loopata ja varioida hitaasti.
• Jousisoittimet, kuten viulu tai sello: pitkiä, tunteikkaita linjoja tai nopeita staccato-kuvioita, joiden yläsäveliä syntikoiden on vaikea jäljitellä.
• Käsirummut, kuten djembe tai bongot: inhimillinen groove ohjelmoitujen perkussioiden päälle.
• Huilut, shakuhachi tai sähkökitara: melodista väriä introihin ja breakdowneihin.
• Ääni: lausuntaa tai puhuttuja repliikkejä, usein loopattuna ja reverbin ja delayn läpi ajettuna.

Äänitys: esitys, ajoitus, tasot

Hyvä otto merkitsee enemmän kuin mikään käsittely. Anna muusikon soittaa paikassa, jossa hän tuntee olonsa mukavaksi, ja äänitä klikin kanssa projektin tempossa, jotta osat asettuvat myöhemmin gridiin.

Koskettimille ja sähkökitaroille suora linja (DI) antaa puhtaan, kohinattoman signaalin. Akustiset soittimet tarvitsevat mikrofonin. Nyrkkisääntönä dynaamiset mikrofonit kestävät kovat lähteet, kuten rummut ja kitaravahvistimet, kun taas kondensaattorimikit tallentavat akustisten soittimien, jousien ja äänen yksityiskohdat.

Tarkkaile tasoja. Sisääntulossa tapahtuvaa klippausta ei voi korjata jälkikäteen, joten jätä reilusti headroomia ja pidä piikit selvästi alle 0 dB:n. Käytä kompressiota äänitettäessä säästeliäästi tai ei lainkaan, jotta luonnollinen dynamiikka säilyy ja voit päättää myöhemmin.

Mikrofonin sijoittelu

Pienet muutokset etäisyydessä ja kulmassa muuttavat sointia paljon, joten liikuta mikrofonia ja kuuntele ennen kuin painat äänitysnappia.

• Akustinen kitara: noin 15–30 cm äänireiästä, hieman kaulaa kohti suunnattuna. Lähempänä reikää ääni jumputtaa, kaulaa kohti se kirkastuu.
• Bassorumpu: rummun sisällä oleva mikrofoni kuulostaa tiiviiltä ja iskevältä, ulkopuolella oleva antaa enemmän alapään jytinää ja hieman huonetta.
• Virveli: rummun yläpuolella, keskelle suunnattuna ja poispäin hi-hatista. Toinen mikrofoni alapuolella lisää napakkuutta.
• Overheadit: erilleen sijoitettu tai stereopari noin metrin verran setin yläpuolella symbaaleja ja kokonaiskuvaa varten.
• Viulu ja sello: stereopari noin 30–90 cm:n päässä tallentaa soittimen ja osan huoneesta.
• Saksofoni ja vaskisoittimet: noin 20–30 cm kellosta. Kaikissa puhallinsoittimissa käännä mikrofoni niin, ettei se ota ilmavirtaa vastaan.

Kauempana oleva huonemikki tuo tilaa. Sitä voi sekoittaa mukaan maun mukaan tai jättää pois ja lisätä reverbin myöhemmin.

Äänitysten sovittaminen miksaukseen

Kick, basso ja liidi pysyvät psytrance-biisin ytimenä. Live-osien pitää täydentää niitä, ei ottaa valtaa.

Aloita ajoituksesta. Kohdista otot gridiin ja kiristä löysät kohdat, mutta älä kvantisoi kaikkea hengiltä: hieman inhimillistä tuntumaa on juuri se syy, miksi äänitit livenä.

Anna sitten jokaiselle osalle oma tilansa taajuuskaistalla. High-pass-filtteri lähes jokaisella liveraidalla pitää alapään vapaana kickille ja bassolle. Jos kitarariffi tappelee syntikkalinjan kanssa, leikkaa keskiäänialuetta toisesta. Kevyt kompressio tasoittaa esitystä, jotta se istuu hyvin tasaisten elektronisten äänten vieressä.

Panoroi live-osat sivuun keskeltä, kun kick ja basso pysyvät keskellä. Pienet siirrot toimivat yleensä paremmin kuin täysin vasen ja oikea.

Efektit ja automaatio

Reverb ja delay tuovat äänitykset samaan tilaan muun biisin kanssa. Yhteinen reverb send-bussilla auttaa kaikkea kuulostamaan samalta huoneelta. Plate- ja hall-reverbit kuulostavat reheviltä, spring vintageltä. Liika reverb sumentaa miksausta, joten pidä märkä signaali kurissa.

Lyhyet delayt paksuntavat ääntä, pidemmät luovat rytmisiä kaikuja, jotka toimivat hyvin huiluissa, kitaroissa ja vokaaleissa. Chorus leventää osaa, phaser antaa sille pyörivää liikettä. Käytä modulaatiota hienovaraisesti, jotta soitin hohtaa viemättä huomiota groovelta.

Lopuksi automatisoi. Enemmän reverbiä kohti build-upia, vähemmän breakdownissa, osa joka nousee esiin 16 tahdin aikana: sellainen liike pitää live-elementit elävinä pitkän biisin läpi. Vertaa käsiteltyä lopputulosta välillä raakaan äänitykseen, jotta tiedät, että efektit oikeasti auttavat.