Opi psytrance-tuotantoa purkamalla klassikoita osiin

Yksi parhaista tavoista oppia psytrance-tuotantoa on purkaa osiin biisejä, joita rakastat. Laita klassikkobiisi DAW:hen, kuuntele osa kerrallaan ja selvitä, mitä kukin elementti tekee. Varhainen Infected Mushroom on hyvä paikka aloittaa, ja Shpongle näyttää, kuinka paljon yksityiskohtia psykedeelisen musiikin äänisuunnitteluun voi mahtua. Tässä, mitä kannattaa kuunnella.

Kick ja basso

Aloita alapäästä, koska se ajaa kaikkea. Klassisessa psytrancessa on iskevä four-on-the-floor-kick ja rullaava basso, joka soittaa kickien välisissä aukoissa, tyypillisesti kolmella 16-osalla jokaisen iskun jälkeen. Kick ja basso eivät soi samalla hetkellä, mikä pitää alapään tiukkana grooven jatkaessa eteenpäin.

Kuuntele, kuinka lyhyt kickin häntä on, kuinka pitkään kukin bassonuotti kestää ja miten bassoääni muuttuu ajan mittaan. Monet biisit pitävät saman kuvion minuuttikaupalla ja luovat liikettä vain avaamalla ja sulkemalla basson filtteriä hitaasti. Yritä rakentaa kuvio uudelleen omassa DAW:ssasi ja sovittaa se korvakuulolta.

Perkussiot ja rytmi

Kickin yläpuolella on perkussiokerros. Suljetut hi-hatit, usein offbeatilla, kantavat päägroovea; avoimet hi-hatit merkitsevät siirtymiä. Clapit, napsautukset ja muut perkussiot tuovat synkooppeja ja tiheyttä. Kiinnitä huomiota pieniin asioihin: velocityn muutoksiin, ghost noteihin ja flameihin, jotka saavat rummut kuulostamaan vähemmän jäykiltä.

Huomaa myös, mitä tapahtuu ennen droppia. Fillit, kiihtyvät virvelirullat, filtterisweepit ja perkussioiden voimakkuusautomaatio rakentavat jännitettä, ja breakdownit poistavat suurimman osan rytmistä, jotta padit ja efektit voivat ottaa vallan.

Liidit, harmonia ja äänisuunnittelu

Klassiset psytrance-liidit ovat kirkkaita ja jatkuvasti liikkeessä. Tyypillisiä työkaluja ovat subtraktiivinen synteesi saha- tai kanttiaallolla ja automatisoidulla low-pass-filtterillä, epävireiset kerrokset leveämpään soundiin, FM-synteesi lävistäviin, metallisiin sointeihin sekä pulssinleveysmodulaatio ja wavetable-synteesi ajan mittaan muuntuviin ääniin. Kun analysoit liidiä, yritä luoda se uudelleen: mikä aaltomuoto, mikä filtterin liike, kuinka paljon delayta ja reverbiä.

Harmonisesti monet klassikot pysyvät pitkiä jaksoja lähellä yhtä sävelkeskusta ja rakentavat jännitettä riffeillä, liideillä ja riitasoinnuilla eivätkä isoilla sointuvaihdoksilla. Liidit soittavat usein alla olevien sointujen säveliä, ja kysymys-vastaus liidin ja basson välillä on yleistä. Alla olevat padit tukevat harmoniaa ja täyttävät tilaa.

Myös samplauksella on roolinsa: vokaalipätkät, kenttä-äänitykset ja itse tehdyt FX:t, usein venytettyinä, transponoituina tai takaperin käännettyinä. Riserit ja impactit merkitsevät osien välisiä siirtymiä.

Sovitus

Kartoita biisin rakenne. Merkitse, missä kukin elementti tulee mukaan ja putoaa pois, missä breakdownit ovat ja kuinka kauan build-upit kestävät. Huomaat, että klassikkobiisi lisää ja poistaa elementtejä tasaisessa rytmissä, niin että jotain muuttuu muutaman tahdin välein. Se jännitteen ja purkauksen kuvio pitää tanssilattian otteessaan kahdeksan tai kymmenen minuuttia, ja sen voi helposti kopioida pohjaksi omiin biiseihin.

Miksaus

Kuuntele lopuksi tasapainoa. Vertaa kickin, basson, liidien ja perkussioiden tasoja omaan miksaukseesi samalla äänekkyydellä. Huomaa, miten liideistä on leikattu alapää, jotta ne eivät ahdista bassoa, miten reverbiä käytetään samentamatta miksausta ja kuinka kova biisi on kokonaisuutena säilyttäen silti dynamiikkaa.

Tavoite ei ole kopioida biisiä nuotti nuotilta vaan ymmärtää, miksi se toimii. Ota löytämäsi tekniikat ja käytä niitä omissa tuotannoissasi.