Näin pääset yli luovasta lukosta musiikkituotannossa
Miksi tuottajat jumittuvat, miten tunnistat omat kuviosi ja käytännön keinoja päästä lukosta pienistä haasteista uusiin työkaluihin ja yhteistyöhön.
Epävireiset oskillaattorit, hitaat verhokäyrät, kerrostaminen, hidas modulaatio ja oikea kaiku: näin rakennat padeja, jotka tuovat psytrance-raitoihisi syvyyttä olematta tiellä.
Padit ovat psytrance-raidan tausta: pitkiä, kehittyviä tekstuureja, jotka luovat tunnelman kickin, basson ja liidien taakse. Ne ovat harvoin pääosassa, mutta hyvä pad antaa breakdownille tilaa ja saa koko raidan kuulostamaan syvemmältä. Näin rakennat sellaisen.
Mikä tahansa syntikka, jossa on hyvä filtteri, käy. Serum ja Massive ovat yleisiä valintoja. Aloita kahdella tai useammalla oskillaattorilla, jotka soittavat saha- tai kanttiaaltoja, ja viritä ne hieman epävireeseen toisiinsa nähden. Pieni vire-ero luo luonnollisen chorus-efektin ja tekee soundista leveämmän ja paksumman. Kohina tai oikean soittimen sample hiljaisella tasolla mukana tuo lämpöä ja tekstuuria.
Muotoile sitten sointia low-pass-filtterillä. Laske cutoffia, kunnes kireät ylät ovat poissa, ja lisää vähän resonanssia juuri cutoffin yläpuolelle, jos haluat kimallusta. Padin pitää istua muiden elementtien takana eikä kilpailla niiden kanssa.
Amp-verhokäyrä ratkaisee, miten pad hengittää. Käytä hidasta attackia, jotta jokainen sointu feidautuu sisään eikä ala iskulla, korkeaa sustainia, jotta se pysyy, ja pitkää releasea, jotta soinnut sulautuvat toisiinsa. Sovita release tempoon ja sointuvaihtoihin: liian pitkä, ja kaikki sotkeutuu, liian lyhyt, ja pad kuulostaa pilkotulta. Eri release-ajat eri kerroksilla voivat antaa kivan kaskadiefektin.
Harmoniaan sopivat hyvin pitkät soinnut, etenkin sus- tai laajennetut soinnut, joissa on leijuva, ratkeamaton tuntu. Kun tuplaat muutaman nuotin unisonossa, sointu täyttyy.
Yhdistä luonteeltaan erilaisia kerroksia: lämmin, tummempi pohjapad keskellä ja kirkkaampi, ilmava kerros päällä, panoroituna hieman vasemmalle ja oikealle. Käytä EQ:ta, jotta kerrokset eivät tappele: high-passaa kerrokset, jotka eivät tarvitse alapäätä, ja pidä pad kokonaisuutena poissa kickin ja basson alueelta.
Staattinen pad tylsistyttää nopeasti, joten anna sille liikettä:
Pidä nopeudet hitaina. Padin pitää kehittyä tahtien mittaan, ei vipattaa joka iskulla.
Kaiku muuttaa syntikkasoinnun tunnelmaksi. Hall tai plate pitkällä decaylla sijoittaa padin isoon tilaan. Käytä pre-delayta, jotta sointujen attack pysyy selkeänä, ja säädä wet/dry-suhdetta, kunnes pad kuulostaa syvältä huuhtomatta kaikkea muuta alleen. Tempoon synkattu delay, esimerkiksi hiljainen ping-pong-delay, tuo padin ympärille rytmistä liikettä.
Chorus, phaser ja flanger leventävät soundia ja antavat sille hohtavan laadun, ja hitaasti moduloitu phaser luo pyörteisen efektin. Ripaus saturaatiota tai mietoa distortiota tuo esiin yläsävelsarjaa ja auttaa useampia kerroksia liimautumaan yhteen. Käytä sitä säästeliäästi.
Automaatio saa itse tilan muuttumaan raidan aikana. Kun kasvatat kaiun kokoa tai wet-tasoa build-upin aikana, pad paisuu seuraavaan osaan, ja reverse reverb ennen melodian sisääntuloa vetää kuulijan siihen.
Jos haluat padin, joka kuulostaa omaltasi, mene syntikan presetejä pidemmälle. Kenttä-äänitteitä, kuten kahisevia lehtiä tai kaukaista vettä, tai vokaalichopeja voi kerrostaa hiljaa pääpadin alle. Kun ajat ne granulaarisyntikan tai granulaariefektin läpi, joka pilkkoo äänen pieniksi jyväsiksi, joita voi venyttää, virittää ja kääntää takaperin, niistä tulee kehittyviä tekstuureja, joihin tavallinen synteesi ei pysty.
Myös hienovarainen kohina auttaa: suodatettu valkoinen kohina tai vähän vinyylin rahinaa tuo karheutta, joka on kiva kontrasti pehmeälle padille. Kuten kaikessa tässä, pieni määrä riittää pitkälle. Pad toimii, kun huomaat sen vasta, kun se on poissa.