Äänisuunnittelu psytrancessa: elementit ja tekniikat
Miksi äänisuunnittelu on psytrancessa niin tärkeää, miten kick, basso, liidit ja tunnelmat rakennetaan ja mitä synteesimenetelmiä, efektejä ja työkaluja tuottajat käyttävät.
Näin teet visuaaleja, jotka seuraavat musiikkia: psytrancen ilme, väripaletit, biittiin synkattu liike ja softat, joita VJ:t ja suunnittelijat käyttävät.
Psytrance-bileissä visuaalit ovat osa showta: projisoinnit DJ:n takana, julkaisun video, flaijeri ja kansitaide. Hyvät visuaalit seuraavat musiikkia eivätkä vain pyöri sen rinnalla. Näin lähestyt niitä ilmeestä työkaluihin.
Kuuntele biisi tai setti ennen kuin suunnittelet mitään. Pane merkille tempo, keskeiset äänet ja se, miten biisi kehittyy. Avaruudellinen padi voi tuoda mieleen kosmisia kuvia tai hitaasti ajelehtivan tähtikentän, kova rullaava osa vaatii terävämpiä muotoja ja nopeampaa liikettä.
Musiikki kannattaa jakaa osiin, kuten introon, build-upiin, huippuun ja breakdowniin, ja antaa jokaiselle oma visuaalinen aiheensa. Pidä niissä kaikissa yhteinen visuaalinen kieli, jotta kokonaisuus tuntuu yhdeltä teokselta eikä irrallisten klippien jonolta.
Psytrance-visuaalit ammentavat psykedeelisestä taiteesta: monimutkaisia kuvioita, fraktaaleja, surrealistisia maisemia ja luonnon aiheita yhdistettynä kosmisiin elementteihin. Symmetria ja toisto toimivat erityisen hyvin, koska ne luovat hypnoottisia kuvioita, jotka sopivat musiikin toistavaan vetoon. Orgaaniset, virtaavat muodot ovat hyvä vastapaino kovalle geometrialle.
Visionääriset taiteilijat, kuten Android Jones ja Alex Grey, ovat muovanneet tätä kuvastoa, ja heidän töitään näkee lavataustoissa ja kansissa kautta skenen. Katso, mitä he ja muut taiteilijat ja VJ-kollektiivit tekevät, ja kiinnitä huomiota siihen, miten he käyttävät väriä ja rakennetta.
Väri luo tunnelman. Lämpimät punaiset ja oranssit tuntuvat energisiltä, viileät siniset ja vihreät rauhallisemmilta. Rakenna paletti jokaiselle biisille tai setille: yksi hallitseva väri sekä toissijaiset ja korostusvärit syvyyttä varten. Adobe Colorin tai Coolorsin kaltaiset työkalut auttavat löytämään yhdistelmiä, jotka toimivat yhdessä.
Selkeällä paletilla voit myös merkitä musiikin muutoksia. Pehmeä liukuvärjäys voi kuljettaa biisin huipulta rauhalliseen breakdowniin, äkillinen vaihto kirkkaisiin väreihin voi iskeä dropin kanssa. Käytä valon ja varjon kontrastia antamaan kuvalle syvyyttä. Muista, että väreihin liitetään eri yleisöissä eri merkityksiä.
Sovita liike tempoon ja energiaan: nopeita leikkauksia, zoomeja ja pyörähdyksiä vetäviin osiin, hitaampaa ja sulavampaa liikettä melodisiin kohtiin. Poimi biisistä keskeiset äänet ja anna niiden laukaista jotain näkyvää, kuten värinpurkauksen tai ulospäin laajenevia muotoja. Nämä ”visuaaliset iskut” tekevät äänen ja kuvan yhteyden yleisölle ilmeiseksi.
Kerrostaminen tuo syvyyttä. Anna taustan vaihtaa väriä hitaasti, kun etualan elementit reagoivat musiikkiin nopeammin, tai liikuta kerroksia eri nopeuksilla parallaksivaikutelman saamiseksi. Keyframe-animaatio automaattisilla välikuvilla (tweening) säästää aikaa, ja muotojen morphaus antaa pehmeitä siirtymiä. Rytmitys on yhtä tärkeää kuin äänisuunnittelussa: hidastuksen tai pysähdyksen hetki breakissa voi vaikuttaa enemmän kuin jatkuva liike.
Projection mapping vie tämän lavasomisteisiin ja rakennuksiin, ja jotkut setupit reagoivat yleisöön reaaliajassa. Monet taiteilijat yhdistävät useita näistä työkaluista samaan työnkulkuun. YouTuben tutoriaalit sekä elektronisen musiikin VJ:iden ja visuaalitaiteilijoiden yhteisöt ovat hyviä paikkoja oppia.
Suurin lava on festari: LED-seinät ja projisoinnit, jotka tekevät tanssilattiasta yhden ison audiovisuaalisen tilan. VJ:t jakavat myös klippejä ja livesettejä netissä, usein Resolumella esitettyinä nopeilla leikkauksilla ja bassoon ajoitetuilla värinvaihdoksilla. Psytrance-julkaisujen musiikkivideot YouTubessa yhdistävät klassista animaatiota digitaalisiin efekteihin. Ja kansitaide, flaijerit ja somegrafiikat antavat artisteille ja tapahtumille visuaalisen identiteetin, jonka ihmiset tunnistavat.
Formaatista riippumatta sääntö on sama: kokeile, katso mikä toimii musiikin ja yleisön kanssa, ja kirjaa oppimasi seuraavaa projektia varten.