Miten tempo muovaa psytrance-raitaa
Mitä BPM muuttaa bassossa, rummuissa, melodioissa, efekteissä ja sovituksessa, miten tempo vaikuttaa tanssilattiaan ja missä progressive, full-on ja synkemmät tyylit yleensä liikkuvat.
Kerrostaminen, stereoleveys, reverb, delay ja automaatio: näin rakennat psytrance-biisin, joka kuulostaa leveältä ja syvältä eikä litteältä.
Hyvä psytrance-biisi tuntuu tilalta, jossa voit liikkua. Kick ja basso puskevat eteenpäin, kun taas syntikat, perkussiot ja efektit ympäröivät sinut joka puolelta. Se syvyys ei synny sattumalta. Se tulee siitä, miten jaat taajuusalueen, miten kerrostat ääniä ja miten sijoitat ne stereokuvaan ja syvyyssuunnassa.
Psytrance kulkee yleensä noin 135–150 BPM:ssä. Kick soittaa four on the flooria, ja basso rullaa välissä olevilla 16-osilla, usein yksinkertaisella subtraktiivisella synteesillä tehtynä. Keskialueella ovat liidit, arpeggiot ja melodiset sekvenssit, tyypillisesti saha- ja kanttiaalloista rakennettuina ja LFO:illa ja automaatiolla liikkeessä pidettyinä. Päällä ovat hi-hatit, clapit, shakerit, padit, efektit ja vokaalisamplet, jotka luovat suurimman osan tilan tunnusta.
Paljoa laitteita et tarvitse. Hyvin tuntemasi DAW, oli se Ableton Live, FL Studio tai Logic Pro X, merkitsee enemmän kuin mikään plugin. Softasyntikat, kuten Serum, Massive tai Spire, ovat psytrancessa laajalti käytössä, ja hardware, kuten Moog Sub 37 tai Korg Minilogue, on vaihtoehto, jos tykkäät tehdä käsin. Efekteistä Valhalla Roomin (reverb) ja Soundtoys EchoBoyn (delay) kaltaiset pluginit ovat suosittuja, ja Kontakt tai Battery auttavat samplejen kanssa. Tarkat monitorit tai kuulokkeet ovat tärkeämpiä kuin mikään näistä, koska et voi sijoittaa ääniä tilaan, jos et kuule niitä selvästi.
Rakenna alhaalta ylös. Kick asettaa tempon ja energian. Basso tukee sitä: yksi kerros subille, toinen purulle alemmissa keskiäänissä. Lisää sitten keskialue, jossa liidien ja sekvenssien pitää erota aaltomuodoltaan ja rekisteriltään, jotta jokainen pysyy tunnistettavana.
Jokainen kerros ei tarvitse samaa painoa. Laita yksi liidi selvästi eteen ja pidä vastamelodia kauempana. Padit ja tunnelmat voivat täyttää taajuusaukkoja, mutta käytä niitä säästeliäästi ja kaiverra niille tilaa EQ:lla. Leikkaa high-passilla kaikki, mikä ei tarvitse alapäätä, jotta kick ja basso pysyvät puhtaina.
Pidä kick ja basso monona ja levitä loput stereokuvaan. Perkussioiden ja sekvenssien panorointi eri puolille luo leveyttä, kun keskusta pysyy vankkana. Chorus, flanger ja kevyt epävireisyys tekevät padeista ja liideistä vielä leveämpiä.
Syvyys tulee pääasiassa reverbistä ja delaysta. Lyhyet reverbit pitävät perkussiot iskevinä, pitkät reverbit työntävät padeja ja liidejä taaksepäin ja saavat ne tuntumaan kaukaisilta. Reverbin pre-delay pitää alkuperäisen äänen selkeänä ennen kuin häntä alkaa. Tempoon synkattu delay liidissä tuo rytmiä ja liikettä. Hiljaiset kenttä-äänitykset, kuten tuuli tai vesi, voivat muodostaa hienovaraisen pohjan kaiken alle.
Äänimaisema, joka ei koskaan muutu, lakkaa tuntumasta immersiiviseltä. Automatisoi reverbin ja delayn määrää, filtterien cutoffeja ja voimakkuuksia, jotta kerrokset tulevat ja menevät. Tuo uusia elementtejä vähitellen nousussa ja ota niitä pois breakissa. Pienet muutokset riittävät, koska pitkän psytrance-biisin aikana kuulija huomaa jokaisen siirtymän.
Vertaa lopuksi miksaustasi saman tyylin julkaisuihin, joista pidät, samalla äänekkyydellä. Siitä näet nopeasti, onko biisissäsi sama syvyys vai kuulostaako se yhä litteältä.