Näin pääset yli luovasta lukosta musiikkituotannossa
Miksi tuottajat jumittuvat, miten tunnistat omat kuviosi ja käytännön keinoja päästä lukosta pienistä haasteista uusiin työkaluihin ja yhteistyöhön.
Kenttä-äänitteet, käsiperkussiot ja vokaalit: näin äänität, virität, käsittelet ja miksaat orgaanisia ääniä, jotta ne tuovat psytrance-raitaan lämpöä ja tekstuuria.
Psytrance on hyvin elektroninen genre: rullaava basso, tiukat perkussiot ja viimeistä yksityiskohtaa myöten muotoillut syntikat. Orgaaniset äänet, kuten linnunlaulu, vesi, käsirummut tai ihmisääni, ovat tälle hyvä vastapaino. Ne tuovat lämpöä, tekstuuria ja pieniä epäsäännöllisyyksiä, joita syntikka harvoin tuottaa itsestään. Näin tuot ne raitaan menettämättä vetoa.
Orgaaninen materiaali voi olla melkein mitä tahansa: kenttä-äänitteitä metsästä tai rannalta, tuulta, sadetta, shakereita, puupalikoita, taputuksia, hengitystä tai omaa ääntäsi. Livesoittajat huilulla, kitaralla tai laulussa ovat toinen lähde ja tuovat sellaista spontaaniutta, jota on vaikea ohjelmoida.
Äänityksen laadulla on väliä. Puhdas, yksityiskohtainen äänite antaa paljon enemmän tilaa myöhemmälle käsittelylle kuin kohiseva puhelinklippi. Jos äänität itse, käytä kunnollista mikkiä, pidä taustamelu vähäisenä ja äänitä vähän enemmän kuin tarvitset, jotta sinulla on editoidessa valinnanvaraa.
Aloita elektronisesta perustasta: kick, basso ja pääsyntikat. Lisää sitten orgaaninen kerros päälle ja sovita se. DAW:ssa voit virittää äänitteen raidan sävellajiin, venyttää sen tempoon ja muokata sen sointia EQ:lla. Ääni, joka riitelee sävellajin kanssa tai tappelee basson kanssa alapäässä, repii raidan hajalle, joten high-pass-filtteri useimmissa orgaanisissa materiaaleissa on hyvä tapa.
Orgaaniset perkussiot toimivat erityisen hyvin. Shakeri, puupalikka tai käsirumpu, joka on soitettu hieman gridin ohi, rikkoo ohjelmoitujen rumpujen mekaanisen tunnun. Pidä kick ja basso tiukkoina ja anna orgaanisten osien tuoda rentoutta niiden ympärille.
Äänitettä ei tarvitse käyttää sellaisenaan. Pilko se, käännä se takaperin, viritä se alas tai venytä se paljon alkuperäistä pituuttaan pidemmäksi. Venytetystä vokaalista tulee pehmeä ambient-kerros, joka istuu taustalla. Distortio, filtteröinti ja pitch bendit muuttavat luonnollisen äänen joksikin oudoksi, joka sopii psykedeeliseen musiikkiin.
Granulaarisynteesi menee vielä pidemmälle. Se pilkkoo äänitteen pieniksi jyväsiksi ja soittaa ne uusilla tavoilla. Muuttamalla jyvän kokoa, tiheyttä ja toistonopeutta voit tehdä muutaman sekunnin sateesta tai äänestä hitaasti liikkuvan padin tai tiheän, abstraktin tekstuurin, jossa on yhä jotain alkuperäisestä luonteesta.
Kenttä-äänitteet luovat hyvin paikan tunnun. Tuuli puissa voi tehdä introsta rauhallisen, myrsky voi tuoda jännitettä ennen breikkiä. Anna näiden kerrosten tulla ja mennä sovituksen mukana sen sijaan, että ne soisivat koko ajan. Kaiku- ja delay-sendien automatisointi antaa niille liikettä ja syvyyttä.
Tavalliset miksaussäännöt pätevät. Anna EQ:lla jokaiselle äänelle oma alueensa, pidä orgaaniset kerrokset poissa alapäästä, jota kick ja basso tarvitsevat, ja käytä sidechainia, jos tunnelma sotkee kickiä. Orgaaniset kerrokset toimivat usein parhaiten hiljaisempina kuin ensin luulisit: ne pitää tuntea tekstuurina, eivätkä ne saa kilpailla liidin kanssa.
Kokeile lopuksi. Orgaaniset äänitteet ovat arvaamattomia, ja se on osa niiden arvoa. Jotkin ideat eivät toimi, mutta ne, jotka toimivat, antavat raidoillesi luonnetta, jota pelkät presetit eivät anna.