Näin teet psykedeelisiä tekstuureja biiseihisi
Modulaatio, kerrostaminen, pyörivät efektit ja erikoiset äänilähteet: käytännön keinoja tehdä tekstuureja, jotka pysyvät liikkeessä, ja niiden sovittamiseen.
Kuvion kirjoittaminen, soundin valinta, kerrostaminen ja efektit sekä sovitus: näin teet arpeggiolinjoja, jotka pitävät psytrance-raidan liikkeessä.
Arpeggio on sointu, jonka nuotit soitetaan yksi kerrallaan nopeasti peräkkäin. Psytrancessa toistuvat arpeggiolinjat ovat yksi tärkeimmistä työkaluista genren tunnetun hypnoottisen vaikutuksen luomiseen: ne liikkuvat koko ajan, kun kick ja basso pitävät grooven, ja pienet muutokset niissä voivat kantaa raitaa minuuttikaupalla. Näin kirjoitat, suunnittelet ja sovitat niitä.
Aloita raidan asteikosta tai moodista. Molli-, duuri-, vähennetyt tai kokosävelasteikot antavat kukin erilaisen maun, ja alla olevat soinnut määräävät tunnelman, jonka läpi arpeggio liikkuu.
Pidä ensimmäinen versio yksinkertaisena, esimerkiksi kolmen nuotin sekvenssinä, ja kasvata monimutkaisuutta vaihe vaiheelta lisänuoteilla tai rytmisillä variaatioilla. Yksinkertaiset kuviot ovat usein hypnoottisimpia, koska kuulija pystyy lukittumaan niihin. Leiki sitten rytmillä:
Klassiset aaltomuodot kuten saha, kantti ja pulssi ovat tavallinen lähtökohta, ja analogisyntikat emulaatioineen antavat lämpimän, rikkaan soinnin. FM-synteesi tuottaa kirkkaita, monimutkaisia soundeja, jotka leikkaavat miksauksen läpi, ja wavetable-syntikat kuten Serum ja Massive antavat liikkua eri aaltomuotojen läpi ja tarjoavat syvät modulaatiomahdollisuudet.
Liike tulee modulaatiosta. LFO filtterin cutoffissa luo sykkivän efektin, joka lisää rytmiä, ja cutoffin hidas avaaminen pitkän fraasin aikana saa linjan tuntumaan elävältä. Filtterin resonanssin, vireen tai syntikan makrojen automatisointi toimii samaan tapaan. Sovita sointi tunnelmaan: kirkas ja leikkaava, syvä ja subinen tai unenomainen.
Kerrostaminen antaa arpeggiolle syvyyttä. Tuplaa linja oktaavia alempana antaaksesi sille perustan tai lisää harmonisoitu versio terssin tai kvintin yläpuolelle. Kun yhdistät kirkkaan, terävän soundin lämpimään padiin sen alla, spektri täyttyy.
Efektit hoitavat loput:
Automatisoi filtterin cutoffia, kaiun miksaussuhdetta ja delayn feedbackia raidan mittaan, jotta linja kehittyy jatkuvasti eikä vain looppaa staattisesti.
Päätä, mikä rooli arpeggiolla on kussakin osassa. Introssa se voi olla tunnelmaelementti, hiljainen ja suodatettu. Build-upissa voit tuoda lisää arpeggiokerroksia yksi toisensa jälkeen, ja filtteripyyhkäisyt ja volyymin paisutukset merkitsevät siirtymät. Huipulla arpeggio voi nousta pääosaan ja viedä energiaa. Kun vedät efektit pois juuri ennen siirtymää, niiden paluu iskee kovempaa.
Pidä tasapaino mielessä. Kick ja basso pysyvät perustana, joten anna arpeggiolle EQ:lla oma taajuusalueensa: korkeat linjat leikkaavat läpi, matalammat tuovat lämpöä, mutta kumpikaan ei saa kilpailla basson kanssa. Toissijainen linja, joka täydentää päärytmiä tai on sen kanssa kontrastissa, voi tuoda kiinnostavuutta, ja liidimelodian ympärillä kontrapunktina kiertelevät arpeggiot tukevat molempia ilman, että kumpikaan hautautuu.
Ennen kaikkea anna muutosten tapahtua hitaasti. Hypnoottinen vaikutus syntyy toistosta pienin variaatioin, ei jatkuvasti uusista ideoista.